TARinani - sekä muutama turha fakta minusta matkan varrelta.
Miksi kuvaan?
Kuvaamisessa kiehtoo hetken ainutkertaisuus ja dokumentaarinen luonne. Spontaanit, aidot hetket ja tilanteet ovat parhaita kameralle tallennettuna, jolloin niihin voi palata aina uudelleen vuosien ja vuosien jälkeenkin. 🖤
Mistä kaikki alkoi?
Kiinnostuin yläasteikäisenä ensimmäisen kerran valokuvauksesta. Silloin, kun ei ollut vielä Facebookia, Instagramia ja sana sosiaalinen media oli vielä vähintäänkin yhtä vieras. Kuvasin silloin lähinnä kavereita, bändikuvia ja frendien irc-gallerian profiilikuvia, tein niihin photarilla coolit efektit. Kamerakännyköiden pikselit mitattiin alle megapikseleissä ja etukamera, noh.. silloin ei ollut etukameraa ja valokuvaaminen ei ollut ns. mainstreamia eikä valmiita filttereitä oltu keksittykään. Kaikesta huolimatta, jo silloin huomasin kuinka kuvia pystyy ehostamaan jälkikäteen ja ettei kuvien tarvitse tavoitella täydellisyyttä siinä vaiheessa, kun suljin käy ja kenno tallettaa valon muodostaman datan muistikortille.
Muistan edelleen niiltä ajoilta ensimmäisen Canon PowerShot digipokkarin, joka oli muutaman vuoden käytön jälkeen hilseillyt maalit pois ja päätyi lopulta viimeisellä retkellään kaaressa lumihankeen. Se ei ollut sääsuojattu. Voitte tästä kaikesta tähän asti kertomastani päätellä siis, että olen pitkälti itseoppinut valokuvauksen ja editoinnin suhteen yrityksen ja erehdyksen kautta.
Näistä ajoista valokuvaus on kulkenut aina jollain tavalla mukana matkan varrella - välillä kokonaan unohtuen, mutta tällä hetkellä se tuntuu olevan erottamaton osa minua. Nykyään koen olevani onnekas, kun voin tehdä kuvausta sivutoimisena yrittäjänä ja nauttia erilaisista kohtaamisista ja kuvauspäivistä upeiden kuvattavien kanssa eri puolella Suomea.
Niin, kuinka minusta tuli hääkuvaaja?
Hiphei, me mennään naimisiin! Harvemmin sitä kosinnan hetkellä on mielessä kaikki se suunnittelu ja työ, jota hääpäivän valmistelut vaativat. No, minä en ole siinäkään poikkeus ja heräsin yllättäen myöhään siihen tilanteeseen, ettei meillä ole kuvaajaa, kun olin jo aikaa sitten kosinut tulevaa vaimoani. En tiennyt ketään hääkuvaajaa, enkä varsinkaan hyvää hääkuvaajaa! Hääpäivän luonne, kun on lievästi kuvailtuna ainutkertainen ja silloin, jos joskus haluaa luottaa, että valokuvaaja ei missaa uniikkeja hetkiä, joita ei saa taiottua takaisin.
Yhtenä päivänä vaimoni oli bongannut kuvaajan, jonka kalenterista löytyi tilaa meidän häiden kuvaamiselle vaikka muuten se kesä oli jo bookattu hääkuvauksista täyteen, melkoista sattumaa! Vielä suurempaa sattumaa oli se, että sama kuvaaja oli kahden viikon päästä ystäviemme häissä kuvaamassa. Juuri ennen kimpun heittoa minulle lyötiin yhtäkkiä kamera käteen saatesanoilla: "ota sinä tuosta kuvakulmasta, niin minä otan täältä". Huomaamatta oli kakkoskuvaajana ystävieni häissä. Ennen tätä olin jo aiempina vuosina kuvannut muutamia häitä, mutten mitenkään ammattimaisesti, mutta tämän jälkeen kipinä hääkuvaukseen oikeastaan syttyi - toki tämä vaati pienen rohkaisun ja yllyttämisen aluksi, kiitos Heli.
Turhia faktoja?
- Voisi oikeastaan sanoa, että olen paljasjalkainen lahtelainen lukuunottamatta sitä seikkaa, että olen syntynyt Hollolassa, tehnyt 3 vuoden harharetken Heinolaan ja että asun nykyään perheen kanssa Lahdessa taas.
- Päivääni rytmittää yleensä aamukahvi, päiväkahvi ja iltakahvi, siinä välissä rakastan mutakakkua.
- Teen vieläkin cooleja efektejä.
-Henry
